Aconcagua

Sopeutuminen

Noususuunnitelma






VUORI - Sopeutuminen korkeaan ilmanalaan

Noustaessa ylöspäin ilman paine laskee ja samassa tilavuudessa on vähemmän happimolekyylejä. Elimistö
pyrkii korvaamaan hapen vähyyden kasvattamalla hengitystiheyttä, nostamalla sykettä ja lisäämällä verenpainetta.

Aconcaguan huipulla happea on 37% merenpinnan tason määrästä.  Matalapaine vuoren yläosissa  pudottaa happipitoisuutta edelleen.

Korkealla oleskelun jatkuessa elimistön pitkäaikainen sopeutuminen käynnistyy 3 vuorokauden jälkeen.
Veren punasolujen määrä lisääntyy ja hapenottokyky paranee. Hapenottokyky ei kuitenkaan saavuta merenpinnan
tason arvoja. Hapen vähyys aiheuttaa myös solutason energiantuotannon siirtymistä hapettomaan tilaan, mikä
tuottaa lihaksiin kuona-aineena maitohappoa. Maitohappo aiheuttaa lihaksissa jäykkyyttä ja kipuja.  Suoritustaso laskee.

Sopeutuminen korkeaan ilmanalaan (akklimatisoituminen) on erittäin yksilöllistä ja perinnöllisillä tekijöillä arvellaan
olevan suuri vaikutus. Sopeutumiseen ei vaikuta ikä, sukupuoli, fyysinen kunto, ei edes aikaisempi oleskelu korkealla.
Hyvä fyysinen kunto sinänsä on edellytys vaativassa kiipeilyssä. Hyvä hapenottokyky auttaa hyödyntämään vähäisen happimäärän ja kestävyys auttaa selviämään vaikeissa olosuhteissa pitkillä reiteillä ja jättää reserviä poikkeustilanteisiin.

Jokaisella on oma yksilöllinen päivänousuvauhtinsa, joka antaa elimistölle aikaa sopeutua asteettain. Mikäli
yksilöllinen nousunopeus ylitetään, tulevat akuutin vuoristotaudin (Acute Mountain Sickness, AMS) oireet.
Aluksi ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oksentelu, huimaus ja nukkumisvaikeudet. Lievissä tapauksissa hoidoksi
saattaa riittää laskeutuminen edelliselle oireettomalle nukkumiskorkeudelle. Mikäli oireista huolimatta nousua
jatketaan, aivoihin ja keuhkoihin alkaa kertyä nestettä ja seurauksena voi olla hengenvaarallinen
aivo- tai  keuhkoödeema. Hoitona on välitön laskeutuminen alas.

Nousunopeutta mitataan tavallisesti nukkumiskorkeuden muutoksena. Päivällä voi käydä korkeammalla, mutta
yöksi palataan nukkumaan alemmaksi. Vuoristotaudin riskin vähentämiseksi suositellaan yli 3000 metrin
korkeudessa enintään 300 - 500 metrin nukkumiskorkeuden muutosta vuorokaudessa ja jokaista 1000
nousumetriä kohti nukkumista kaksi yötä samalla korkeudella.

2008 Aconcagua