Päiväkirjan ylläpito

Kävijätilastot





PÄIVÄKIRJA

18.02.2008 6 HENKEA HUIPULLA 6962 metriä! (paivitettu 24.2.2008)

Nousu kolmosleirista Piedras Blancasista (White Rocks) 6220 m kohti huippua 6962 m alkoi kello 12 paivalla. Edeltavana yona oli ollut myrskutuuli ja kaikkien uni oli jaanyt muutamaan alkuyon tuntiin. Teltat oli kuitenkin ankkuroitu isoihin kiviin, joten ainoa huolenaihe oli telttakankaan ja kaarien kestavyys.
Auringon noustua tuuli kuitenkin hellitti siedettaviin lukemiin. Kaikki kayttivat jaarautoja koko nousun ajan. Myos untuvatakit ja monikerroksinen vaatetus oli tuulen vuoksi tarpeen.
Nousu oli raskasta, mutta edistyi hitaaseen ja varmaan tahtiin. Matka edistyi Refugio Independencian raunioiden kautta poikki tuulisen Gran Acarreon ja edelleen koveralle kivimassiiville La Cuevalle, josta alkaa pelatty ja voimia syova 300 nousumetrin valuva sorarinne Canaleta. Talla kertaa Canaleta oli kuitenkin osittain lumessa ja jaassa ja jaaraudoilla paasi aina askel kerrallaan ylospain valumatta saman verran alaspain. Canaletan ylapaassa siirryttiin pohjois- ja etelahuippuja yhdistavalle harjanteelle Cresta del Guanacolle ja kovin ponnistuksin harjannetta pitkin korkeammalle pohjoishuipulle, 6962 metria. Viimeiset 200 nousumetria olivat kaikille todella raskaita, valilla vain muutama askeleen jalkeen oli otettava hengitystauko. Happipitoisuus huipulla on 37 prosenttia merenpinnan tasosta. Lopulta edessa oli enaa parin kymmenen nousumetrin louhikko huipputasanteelle, johon on pystytetty alumiininen risti huipun merkiksi. Matti, Kari, Jukka, Seppo, Nina ja Pekka olivat huipulla kello 18. Mari nousi 6500 metrin korkeuteen ja jarkevasti voimansa arvioiden kaantyi siita alas. Huipulla saa oli pilvinen, viereinen etelahuippu ja jyrkka etelarinne nakyivat vain ajoittain.
Pikaisen valokuvien oton jalkeen alkoi laskeutuminen. Siina vaiheessa viela ylospain tulossa olleella Kailla alkoi ilmeta vuoristotaudin oireita ja han joutuikin turvallisuuden vuoksi kaantymaan juuri ennen huippua. Viimeisina huipulta laskeutumassa olleet Pekka ja Seppo aloittivat Kain evakuoinnin alas kohti ylempaa kolmosleiria Piedras Blancasia. Kai saatiin kolmosleiriin kello 21, josta aiemmin huipulta laskeutuneet Jukka, Matti ja Kari jatkoivat evakuointia yon pimeydessa kohti alempaa kolmosleiria Berlinia. Koko operaation ajan Rauli koordinoi radioviesteja ja tietojenvaihtoa viranomaisten kanssa. Berlinissa olivat vastassa Aconcagualla toimivat viranomaiset (Garda Parque) seka Rauli ja Katri. Nesteytyksen ja laakityksen jalkeen Kai jai viranomaisten hoitoon. Rauli lainasi makuupussinsa Kaille.
Jukalla, Matilla ja Karilla oli kuitenkin viela edessaan uusi nousu takaisin Piedras Blancasiin. Huipulle nousu ja evakuointi oli jo syonyt voimat. Nyt tarvittiin viimeiset voiman rippeetkin. Kolme askelta ja hengitystauko. Kaksi askelta ja tauko. Yli puolen vuorokauden jatkuvan kiipeamisen ja laskeutumisen jalkeen vartin yli puolenyon kolmikko oli kuitenkin takaisin Piedras Blancasissa. Pikaisen nestetankkauksen jalkeen odotti hyvin ansaittu uni.
Rauli ja Katri olivat taman paivan kakkosleirissa Nido de Condorsissa, kunnes nousivat Kain evakuoinnin aikana Berliniin. Huiputusyritys on vuorossa myohemmin. Petter oli saanut silmatulehdukseensa terveen paperit laakarilta ja matka takaisin kohti perusleiria oli edessa.
Matti huipulla 6962 m
Kari huipulla 6962 m
Jukka huipulla 6962 m
Seppo huipulla 6962 m
Nina huipulla 6962 m
Pekka huipulla 6962 m
Kai 6951 m
Mari 6500 m
Katri ja Rauli kakkosleirissa matkalla ylos
Petter perusleirissa matkalla ylos
(paivitti Jukka 24.2.2008)
2008 Aconcagua